Marko Ala-Fossin, Heikki Hellmanin, Jockum Hildénin ja Hannu Niemisen yhteinen lausunto hallituksen esityksestä Yleisradio Oy:stä annetun lain 7 §:n muuttamisesta

---

Lausunnon voi kokonaisuudessaan ladata pdf-tiedostona täältä.

---

Johdanto ja lausunnon pääkohdat

Kiitämme mahdollisuudesta antaa lausunto hallituksen esityksestä Yleisradiota koskevan lain 7 §:n muuttamiseksi (HE 250/2020 vp.). Asiaan sisältyy tärkeä periaatteellinen linjaus, jolla on vaikutusta eurooppalaiselle mediajärjestelmälle Suomea laajemmin. Pitkään jatkunut uutismedian murros, jonka taustalla ovat sekä teknologinen kehitys että muutokset yleisöjen kulutustottumuksissa, korostaa eurooppalaisten julkisten yleisradioyhtiöiden merkitystä monipuolisen ja totuudenmukaisen tiedon välittämisessä. Kysymys on siitä, miten julkinen valta kykenee turvaamaan demokratian toteutumisen
kannalta välttämättömän tiedollisen perustan tilanteessa, jossa kansalaiset kohtaavat lisääntyvästi eri medioiden kautta välitettyä virheellistä tai tietoisesti väärää tietoa.

Näkemyksemme mukaan lain muutosesitys ei nykyisessä muodossaan vastaa tehokkaasti tähän haasteeseen, vaan se saattaa toteutuessaan johtaa jopa päinvastaiseen tulokseen. Kiinnitämme lausunnossamme huomiota viiteen kriittiseen kohtaan lakiesityksessä ja sen perusteluissa:

1. Esitys vähentäisi vapaasti saatavilla olevaa laadukasta journalismia verkossa, mikä heikentää kansalaisten tasavertaista tiedonsaantia. Toisin kuin esityksessä annetaan ymmärtää, markkinaehtoisen median maksuton tarjonta ei tätä heikennystä korvaa.
2. Päätösvalta julkisen yleisradion tehtävistä kuuluu kiistatta ja yksiselitteisesti EU:n jäsenvaltioiden kansalliseen toimivaltaan. EU:n komissiolla on valta puuttua vain ilmeisiin virheisiin julkisen palvelun median tehtävien rahoituksessa, laajuudessa ja luonteessa.
3. Medialiiton kantelun perustana oleva jaottelu tekstimuotoiseen ja audiovisuaaliseen verkkosisältöön on ollut teknologisesti vanhentunut jo kantelua tehtäessä. Digitaalisessa muodossa julkaistu mediasisältö ei ole millään ratkaisevalla tavalla sidottu yhteen tiettyyn kuluttamistapaan. EU:n valtiontukisääntely ei kiellä julkisia yleisradioyhtiöitä julkaisemasta tekstimuotoisia uutissisältöjä.
4. Yleisradion maksuttomien verkkouutisten aiheuttamasta haitasta markkinaehtoiselle uutismedialle ei ole selkeää tutkimukseen perustuvaa näyttöä. Myös lakiesityksen julkisissa perusteluissa todetaan, ettei esityksellä todennäköisesti ole suuria välittömiä vaikutuksia markkinaehtoisen media sisällön tavoittavuuteen tai sen liikevaihtoon.
5. Lakiesitys on hyvin tulkinnanvarainen, eikä esitetty säätely todennäköisesti pysäytä kanteluprosessia. Rajoituksia kansalaisten ja Yleisradion sananvapauteen ei kyetä selkeästi perustelemaan suhteessa mahdollisiin hyötyihin markkinaehtoiselle medialle. Koska esitetty sääntely ei tyydytä kantelijaa, on todennäköistä, että se johtaa vain uuteen kanteluun.

Tämän perusteella ehdotamme lopuksi kaksi vaihtoehtoista ratkaisua:
• Ensisijaisesti esitämme, että lakiuudistus jätettäisiin tässä vaiheessa tekemättä ja sen sijaan asetettaisiin parlamentaarinen työryhmä pohtimaan yleisradiolain 7 §:n tarkennusta ja sitä, missä muodossa tekstimuotoinen journalistinen verkkosisältö sisällytettäisiin tehtävänantoon.
• Ellei parlamentaarisen työryhmän asettamista katsota mahdolliseksi, ehdotamme toissijaisesti, että lain 7 §:ään lisättäisiin tarkennus, joka sisällyttäisi tekstimuotoisen journalistisen verkkosisällön osaksi Yleisradion tehtävänantoa, minkä jälkeen toteutettaisiin ennakkoarviointimenettely määrittelemällä tekstimuotoinen journalistinen verkkosisältö yleisradiolain 6 a §:n mukaiseksi uudeksi merkittäväksi palveluksi. Lakiesityksessä ehdotetut rajoitukset tekstimuotoisen sisällön julkaisemiseen eivät saa tukea sen enempää EU:n valtiontukisäännöistä kuin kotimaisesta kilpailutilanteestakaan.